Tietosuoja puhuttaa kaikenlaisilla keskustelupalstoilla aina välillä. Jos alustalle rekisteröityy ja keskustelut käydään nimimerkillä, onko varma, että omat tiedot pysyvät salassa? Entä jos palstalta haluaa pois ja poistaa oman rekisteröitymisensä?
Kurssin Facebook-sivulla on myös käyty aiheesta monenlaisia keskusteluja ja tehty paljon hyviä avauksia, erityisesti Facebookiin liittyvistä jutuista, joita ei aina tule ajatelleeksi. Mitä asioita kannattaa omista lapsista kertoa ja millaisia kuvia laittaa? Tiukimmatkaan omat suojausasetukset eivät auta, jos ystävät asetukset ovat löysät.
Työaikana sosiaalisilla foorumeille ei monellakaan ole asiaa. Työpaikan asioista yleensäkään ei kannata hiiskua, mikä on tullut esille monilla eri foorumeilla. Toisinaan tässäkin asiassa voidaan tehdä ylilyöntejä. Tiedän esimerkiksi opettajan, joka oli saanut huomautuksen laitettuaa illalla kotona omalla koneellaan Facebook-sivulleen päivityksen "Olipa rankka päivä". Joku oli kokenut sen kertovan liikaa opettajan oppilaista. Minusta tuo on jo liikaa, olihan opettajan rankka päivä voinut johtua vaikkapa omista kiukuttelevistä lapsista kotona, pesukoneen hajoamisesta tai ylipitkästä kaupan kassajonosta.
Minusta Osmo Kuusen ja Petteri Järvisen asiantuntijapuheenvuorot Tietosuojaa vai akvaarioelämää? JokuVeli valvoo -kesäseminaarissa 2012. Olivat todella mielenkiintoisia. Vaatii ihmiseltä itseltään osaamista ja vaivannäköä olla todella perillä, miten suojata omat nettitekemisensä. Olen samaa mieltä toisaalta molempien kanssa. Myös minusta on tärkeää, että ihmisellä säilyy yksityisyys, mitä Järvinen tuo esille. Toisaalta taas on tärkeää, että tietyt asiat ja myös tietyt ihmiset, ovat julkisia ja avoimia. Ihmiset, jotka ovat päättävässä asemassa. Toisaalta rajanveto on todella hankalaa. Kuka on tällainen ihminen? Mitkä asiat on syytä olla julkisesti tiedossa? Välillä näitä kytköksiä pompahtaa esille jälkikäteen.
Tietty avoimuus ja jakaminen vahvistavat työyhteisöä ja luovat me-henkeä. On hyvä pystyä puhumaan asioista oikeilla nimillä. Toisaalta esimerkiksi sairaslomien syyt eivät kuulu työkavereille. Joskus syiden kertominen voi kuitenkin helpottaa työhön paluuta. Muistan omasta nuoruudestani tapauksen, jolloin eräs kouluni opettaja yritti itsemurhaa. Hänen psykiatrinsa suositti, että tästä kerrotaan sekä muille opettajille että oppilaille, jotta tapauksesta ei supista ko opettajan selän takana, vaan se on avoimesti kaikkien tiedossa. Tämä tehosi; kun asia oli yleisesti kaikkien tiedossa, se menetti uutisarvonsa, eikä kiinnostanut.
Välillä uutisoidaan esimerkiksi terveys- tai verotustietoja löytyneen roskiksista. Inhimillisiä virheitä sattuu ja tapahtuu kaikesta koulutuksesta ja hyvistä toimintatavoista huolimatta. Ihmisiähän me kaikki olemme, välillä väsyttää, tekee mieli oikaista jossain asiassa ja kenties päästä kotiin hiukan aikaisemmin. Tai toimiston ovi jää lukitsematta ja päivän viimeisen asiakkaan kansio pöydälle. Tai sitten julkisuuden henkilön terveys- tai rikostiedot kiinnostavat niin, että tervejärki ja itsesuojeluvaisto unohtuvat.
Kurssin Facebook-sivulla on myös käyty aiheesta monenlaisia keskusteluja ja tehty paljon hyviä avauksia, erityisesti Facebookiin liittyvistä jutuista, joita ei aina tule ajatelleeksi. Mitä asioita kannattaa omista lapsista kertoa ja millaisia kuvia laittaa? Tiukimmatkaan omat suojausasetukset eivät auta, jos ystävät asetukset ovat löysät.
Työaikana sosiaalisilla foorumeille ei monellakaan ole asiaa. Työpaikan asioista yleensäkään ei kannata hiiskua, mikä on tullut esille monilla eri foorumeilla. Toisinaan tässäkin asiassa voidaan tehdä ylilyöntejä. Tiedän esimerkiksi opettajan, joka oli saanut huomautuksen laitettuaa illalla kotona omalla koneellaan Facebook-sivulleen päivityksen "Olipa rankka päivä". Joku oli kokenut sen kertovan liikaa opettajan oppilaista. Minusta tuo on jo liikaa, olihan opettajan rankka päivä voinut johtua vaikkapa omista kiukuttelevistä lapsista kotona, pesukoneen hajoamisesta tai ylipitkästä kaupan kassajonosta.
Minusta Osmo Kuusen ja Petteri Järvisen asiantuntijapuheenvuorot Tietosuojaa vai akvaarioelämää? JokuVeli valvoo -kesäseminaarissa 2012. Olivat todella mielenkiintoisia. Vaatii ihmiseltä itseltään osaamista ja vaivannäköä olla todella perillä, miten suojata omat nettitekemisensä. Olen samaa mieltä toisaalta molempien kanssa. Myös minusta on tärkeää, että ihmisellä säilyy yksityisyys, mitä Järvinen tuo esille. Toisaalta taas on tärkeää, että tietyt asiat ja myös tietyt ihmiset, ovat julkisia ja avoimia. Ihmiset, jotka ovat päättävässä asemassa. Toisaalta rajanveto on todella hankalaa. Kuka on tällainen ihminen? Mitkä asiat on syytä olla julkisesti tiedossa? Välillä näitä kytköksiä pompahtaa esille jälkikäteen.
Tietty avoimuus ja jakaminen vahvistavat työyhteisöä ja luovat me-henkeä. On hyvä pystyä puhumaan asioista oikeilla nimillä. Toisaalta esimerkiksi sairaslomien syyt eivät kuulu työkavereille. Joskus syiden kertominen voi kuitenkin helpottaa työhön paluuta. Muistan omasta nuoruudestani tapauksen, jolloin eräs kouluni opettaja yritti itsemurhaa. Hänen psykiatrinsa suositti, että tästä kerrotaan sekä muille opettajille että oppilaille, jotta tapauksesta ei supista ko opettajan selän takana, vaan se on avoimesti kaikkien tiedossa. Tämä tehosi; kun asia oli yleisesti kaikkien tiedossa, se menetti uutisarvonsa, eikä kiinnostanut.
Välillä uutisoidaan esimerkiksi terveys- tai verotustietoja löytyneen roskiksista. Inhimillisiä virheitä sattuu ja tapahtuu kaikesta koulutuksesta ja hyvistä toimintatavoista huolimatta. Ihmisiähän me kaikki olemme, välillä väsyttää, tekee mieli oikaista jossain asiassa ja kenties päästä kotiin hiukan aikaisemmin. Tai toimiston ovi jää lukitsematta ja päivän viimeisen asiakkaan kansio pöydälle. Tai sitten julkisuuden henkilön terveys- tai rikostiedot kiinnostavat niin, että tervejärki ja itsesuojeluvaisto unohtuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti