Mielikin tiellä wikisivu

Viimeistä viedään... Mielikin tiellä -wiki on avattu ja kaikkien asiasta kiinnostuneiden täydennettävissä ja käytettävissä. Suurin kiitos tästä kuuluu Teijalle, joka on sen suurimmaksi osaksi suunnitellut ja tehnyt. Toivottavasti kaikki omasta hyvinvoinnistaan ja sen kohentamisesta luonnon eri elementtien avulla kiinnostuneet ihmiset löytävät sen. Se, mihin sivusto rajataan kannattaa kuitenkin miettiä valmiiksi, ettei se paisu liikaa, jolloin tiedon löytäminen vaikeutuu. Myös eri asioiden luokittelu on syytä pitää selkeänä.


Sosiaalialalla joidenkin ryhmien tiedotusta voisi ehkä hoitaa Facebookin kautta. Silloin kuitenkin kannattaa miettiä, luoko itselle työminän Facebookin, jotta voi olla asiakkaiden kaveri sen kautta. Siviiliminää ei monellakaan puolella kannata sotkea asiakastyöhön.Wikin tekeminenkin voi onnistua joidenkin asiakasryhmien kanssa, jos se tukee ryhmän toimintaa. Sosiaalista mediaa on käytettävä työkaluna, ei itse tarkoituksena.

Sosiaaliallla on kuitenkin niin paljon salassa pidettäviä asioita, että täytyy todella tarkasti miettiä, mitä somejuttuja käytetään ja mihin. On myös muistettava, että asiakkaat eivät aina ymmärrä, mitä asioita toisista voi kertoa omalla sivullaa.

Kävin katsomassa miten Pinterestiä voidaan hyödyntää ideapankkina toimintaterapeuttien terapiamenetelmille. Idea on minusta tosi hyvä ja palvelee kaikkia; pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, jos voi hyödyntää toisen ideoita ja vastaavasti jakaa muille omiaan. Tämä jos mikä laajentaa toimintaterapeuttien työmenetelmiä.

Mielikin tiellä

Niin se aika vierii ja täällä taas viime tipassa kovasti tehtävää sosiaalisen median ohjausvälineistä, verkkoyhteisöjä ja / tai palveluja hyödyntävän kokonaisuuden tai muun  käytänteen toteutussuunnitelmasta koitan vääntää.

Teen tehtävää yhdessä Teijan kanssa. Itseasiassa aihe on häneltä lähtöisin ja se on minusta tosi mielenkiintoinen. Tarkoituksenamme on tehdä wiki sivusto purot.net palvelua hyödyntämällä. Perustettavaan wikiin kerätään tietoa luontoelementtien käytöstä ihmisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Yhtenä merkittävänä osa-alueena tulee olemaan Green Care – toiminta, mutta myös muut osa-alueet kuten luonnonkasvien rohdoskäyttö saa oman osansa. Toivottavasti saamme hyvän wikin alun aikaiseksi ja ehkäpä sivusto ihan oikeastikin jää elämään.

Wikipedia, tuo kaikkien wikien isä ja äiti, määrittelee wikin seuraavasti:
"Wiki on verkkosivusto, jonka sisältöä käyttäjät voivat itse muokata haluamallaan tavalla, usein ilman sivustolle kirjautumista. Vuorovaikutteisuus ja muutosten tekemisen yksinkertaisuus tekevät wikistä tehokkaan yhteisöllisen kirjoittamisen työkalun."

Ajatuksena tuo kuulostaa minusta juuri siltä, mitä sosiaalinen media voi onnistuessaan parhaimmillaan olla. Sitä, mitä se pahimmillaan epäonnistuessaan olla en halua edes ajatella.

Sosiaalisen median pelisääntöjä

Aika monella yrityksellä on jo olemassa sosiaalisen median pelisäännöt. Itse tutustuin lähemmin SAK:n työntekijöille laadittuihin sääntöihin. Ne on laadittu yhtiössä pidettyjen työpajojen perusteella keväällä 2010.

SAK kannustaa työntekijöitään osallistumaan sosiaaliseen mediaan, kirjoittamaan blogeja, twiittaamaan ja osallistumaan keskusteluihin. Yhtiö haluaa, että työntekijät tuovat esille asiantuntemustaan ja verkottuvat. Jokainen esiintyy kuitenkin verkossa oman itsenään omalla vastuullaan. Ketään ei kuitenkaan someen olla pakottamassa.

Tällaisten pelisääntöjen laatiminen on minusta aina johdon vastuulla. Jos konkreettiset säännöt tai ainakin esityksen säännöiksi laatiikiin asioihin perehtynyt taho, niistä kuitenkin vastuun kantaa organisaation johto. Nykypäivänä on ihan ehdotonta, että tällaiset säännöt on olemassa. Joissakin organisaatioissa, kuten sosiaali- ja terveysalalla tai esimerkiksi kouluissa riittää yksi sääntö: työasioita ei kommentoida netissä eikä missään muuallakaan. Toisaalta esimerkiksi terveys- tai sosiaalipalveluiden tarjoaja voi kertoa sosiaalisessa mediassa aukioloajoistaan, uusista palveluista tai vaikkapa uudesta lääkäristä. Tällöin sosiaalista mediaa ei kuitenkaan ehkä käytä sairaanhoitaja tai sosiaaliohjaaja, vaan joku ihan muualta organisaatiosta.

Monet kunnat ja kaupungit käyttävät sosiaalista mediaa jo loistavasti hyödykseen omassa viestinnässään, mikä on ihan ehdottomasti tätä päivää. Toisaalta monilla on vielä paljon opittavaa. Jos organisaation ylin johto koostuu henkilöistä, joilla on kovin epämääräinen käsitys siitä, mitä on olla verkossa tai mitä on some, paljon jää hyödyntämättä, valitettavasti.

Digitaalinen minä

Olen googlaillut itseäni säännöllisen epäsäännöllisesti jo useamman vuoden ajan. Pitkään tuloksissa keikkuivat ensimmäisenä vanhat työjutut. Nyt google tuo esiin ensimmäisenä liudan kuvia, joissa nimeni on mainittu. Seuraavaksi listautuu tietoja harrastuksiin liittyen; kyläyhdistys- ja vanhempainyhdistystoimintaan. Listalla löytyy lisäksi viitteitä erilaisiin pöytäkirjoihin, koska olen mukana myös kunnallispolitiikassa.

Oma nimeni ei ole kovin yleinen, eikä samananimistä julkkista löydy, joten suurin osa hakutuloksista on myös omalta katsantokannaltani oikeita ja kertovat siitä, mitä teen. Minua ei haittaa, että tietoja minusta löytyy helposti. Myös puhelinnumeroni on julkinen. Harrastuksistani johtuen ajattelen, että puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni on hyvä löytyäkin. Ainakaan tällä hetkellä minulla itselläni ei ole tarvetta poistaa hakukoneiden minusta välittämää tietoa.

EU-tuomioistuin  päätti keväällä, että Googlen pitää pyydettäessä poistaa vanhentuneet hakutulokset. Jossain uutisissa kerrottiin palvelua vaatineen pedofiiliin ja talousrikollisen. Kertooko ihmisen halu päästä eroon vanhoista tiedoistaan hänestä jotakin enemmän? Varmasti jossain vaiheessa myös yksityisyydestään tietoiset alkavat myös käyttää tätä palvelua.

Tietosuojasta ja avoimuudesta

Tietosuoja puhuttaa kaikenlaisilla keskustelupalstoilla aina välillä. Jos alustalle rekisteröityy ja keskustelut käydään nimimerkillä, onko varma, että omat tiedot pysyvät salassa? Entä jos palstalta haluaa pois ja poistaa oman rekisteröitymisensä? 

Kurssin Facebook-sivulla on myös käyty aiheesta monenlaisia keskusteluja ja tehty paljon hyviä avauksia, erityisesti Facebookiin liittyvistä jutuista, joita ei aina tule ajatelleeksi. Mitä asioita kannattaa omista lapsista kertoa ja millaisia kuvia laittaa? Tiukimmatkaan omat suojausasetukset eivät auta, jos ystävät asetukset ovat löysät.

Työaikana sosiaalisilla foorumeille ei monellakaan ole asiaa. Työpaikan asioista yleensäkään ei kannata hiiskua, mikä on tullut esille monilla eri foorumeilla. Toisinaan tässäkin asiassa voidaan tehdä ylilyöntejä. Tiedän esimerkiksi opettajan, joka oli saanut huomautuksen laitettuaa illalla kotona omalla koneellaan Facebook-sivulleen päivityksen "Olipa rankka päivä". Joku oli kokenut sen kertovan liikaa opettajan oppilaista. Minusta tuo on jo liikaa, olihan opettajan rankka päivä voinut johtua vaikkapa omista kiukuttelevistä lapsista kotona, pesukoneen hajoamisesta tai ylipitkästä kaupan kassajonosta.

Minusta Osmo Kuusen ja Petteri Järvisen asiantuntijapuheenvuorot Tietosuojaa vai akvaarioelämää? JokuVeli valvoo -kesäseminaarissa 2012. Olivat todella mielenkiintoisia. Vaatii ihmiseltä itseltään osaamista ja vaivannäköä olla todella perillä, miten suojata omat nettitekemisensä. Olen samaa mieltä toisaalta molempien kanssa. Myös minusta on tärkeää, että ihmisellä säilyy yksityisyys, mitä Järvinen tuo esille. Toisaalta taas on tärkeää, että tietyt asiat ja myös tietyt ihmiset, ovat julkisia ja avoimia. Ihmiset, jotka ovat päättävässä asemassa. Toisaalta rajanveto on todella hankalaa. Kuka on tällainen ihminen? Mitkä asiat on syytä olla julkisesti tiedossa? Välillä näitä kytköksiä pompahtaa esille jälkikäteen.

Tietty avoimuus ja jakaminen vahvistavat työyhteisöä ja luovat me-henkeä. On hyvä pystyä puhumaan asioista oikeilla nimillä. Toisaalta esimerkiksi sairaslomien syyt eivät kuulu työkavereille. Joskus syiden kertominen voi kuitenkin helpottaa työhön paluuta. Muistan omasta nuoruudestani tapauksen, jolloin eräs kouluni opettaja yritti itsemurhaa. Hänen psykiatrinsa suositti, että tästä kerrotaan sekä muille opettajille että oppilaille, jotta tapauksesta ei supista ko opettajan selän takana, vaan se on avoimesti kaikkien tiedossa.  Tämä tehosi; kun asia oli yleisesti kaikkien tiedossa, se menetti uutisarvonsa, eikä kiinnostanut.

Välillä uutisoidaan esimerkiksi terveys- tai verotustietoja löytyneen roskiksista. Inhimillisiä virheitä sattuu ja tapahtuu kaikesta koulutuksesta ja hyvistä toimintatavoista huolimatta. Ihmisiähän me kaikki olemme, välillä väsyttää, tekee mieli oikaista jossain asiassa ja kenties päästä kotiin hiukan aikaisemmin. Tai toimiston ovi jää lukitsematta ja päivän viimeisen asiakkaan kansio pöydälle. Tai sitten julkisuuden henkilön terveys- tai rikostiedot kiinnostavat niin, että tervejärki ja itsesuojeluvaisto unohtuvat.

Somea sosiaalialalla ja harrastuksissa

Sosiaalialalla hyödynnetään somea ainakin tiedottamisessa ja vaikuttamisessa. Facebookissa on useitakin alan ryhmiä, kuten Lastensuojelunkeskusliitto, Auta Lasta ry tai vaikkapa Sosiaalinen tekijä, joka on itseasiassa blogin Sosiaalinen tekijä-blogin Facebook-sivu. Suomen Vanhempainliitto teki Facebook-sivun Energiajuomat K-16 laki ajaessaan lakialoitetta energiajuomien kieltämiseksi. Vaikka 50 000 allekirjoituksen raja ei täyttänytkään, kampanja sai paljon näkyvyyttä ja joillakin paikkakunnilla kauppiaat päättivät itse lakata myymästä energiajuomia alle 16-vuotiaille.

Sosiaalisen median avulla voidaan kertoa laajallekin joukolle nopeasti ajankohtaisista asioista, uusista hankkeista ja asioista, joita ajetaan. Myös yhdistykset ja erilaiset liitot tiedottavat itsestään ja myös jäsenilleen sosiaalisen median kautta. Olen lasteni koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja. Perustin hallituksellemme suljetun sivun ja se on osoittautunut todella hyväksi kanavaksi keskustella ja päättää eteentulevista asioista nopealla aikataululla tai sopia kokousajoista, talkoista yms yhdessä ja myös tiedottaa asioista.

Huomasin, että Maria oli tutustunut Purot.nettiin, jota myös käytetään sosiaalialallakin. Marian blogista voi käydä asiasta lukemassa lisää.

Someilua - jotakin uutta

Päätin kokeilla Twitteriä... siitä puhutaan kaikkialla ja jokainen joka on jotain, on Twitterissä. Alku on helppo, kirjaudun sisään ja ohjelmaa alkaa ystävällisesti ohjata minua alkuun. Poimin henkilöitä, joita haluan seurata. Päädyn seuraamaan poliitikkoja. Ensimmäinen ongelma; mistä tiedän mikä on oikea ja mikä väärä, jos löydän viisi Alexander Stubbia ja ainakin kymmenen Timo Soinia.

Lopulta pääsen käyttämään palvelua. Stubbin hampaat loistavat sekä hänen omissaan että Ylen twiiteissä. Suosituimmat puheenaiheet näyttävät olevan

Happy Fathers Day Dad
#RunningMan200th
#Marquez
#LoveDad
#soccer411
John Lloyd
#IDGAF_by_KOFFI
Pedrosa
Jim Kelly
Rossi

Yksikään noista ei sano minulle mitään. Hashtagien käyttöä on vielä opeteltava. Ehkä tyydyn seuraajan rooliin toistaiseksi. Vaikka ei tämä nyt niin pelottavalta näytäkkään...

https://twitter.com/

Tältä istumalta en oikein tiedä miten Twitteriä voisi sosiaalialalla hyödyntää. Toisaalta en myöskään tiedä hyödynnetäänkö sitä jo.

Someilua - jotakin tuttua

Jaa, nyt olis tarkoitus kertoilla, jotain minulle tutuista some-sovelluksista. Facebookia käytän... sen käyttöönotto aikanaan vaati pitkällistä suostuttelua useammalta kaverilta ja lopulta serkkutytön avustuksella uskaltauduin luomaan itselleni profiilin. Välillä sen käytössä on ollut lyhempiä ja pidempiä taukoja, mutta nyt se aikalailla vakiinnuttanut asemansa jokapäiväisessä elämässä. On mukava kuulla kauempanakin asuvien kavereiden kuulumisia ja onhan se ihan kiva kertoilla omiakin. Ja ennen kaikkea niitä "syön näkkäriä - rouskis" päivityksiä ei ainakaam omas facepiiristäni löydy -enää.

Opiskelun tukena käytämme Facea aika paljon. Lähes jokaisella kurssilla sosiaalipuolella on tehtävä jonkinlainen ryhmätyö. On helppoa vaihtaa ajatuksia ja pyörittää kirjoituksia Facen kautta. Tiedän, siihen on parempikin vaihtoehto, mutta jotenkin Face on vakiintunut tähän käyttöön. Kaikki kuitenkin käyvät siellä päivän mitytaan useamman kerran, joten se on kätevää, eikä vaadi mitään ylimääräistä.

https://www.facebook.com

Toinen sometuttavuus on Spotify. Se ei kylläkään ole kovin vanha tuttu, ollut käytössä varmaan kuukauden. Mutta älyttömän mukava ja helppo. Soneran hyvä tarjous altisti houkutukselle ja nyt se on sekä minulla että lapsilla. Lapset saa siitä varmaan enemmän irti, kun tekevät omia listoja. Itse en ole jaksanut tehdä omia listoja, kuuntelen valmiita ja omien suosikkieni levyjä. Täytyy sanoa, että kauheasti ei c-kasettia ole ikävä :)

https://www.spotify.com/fi/

Sitten menee jo vaikeaksi... WordPressiä käytän aika paljon, mutta verkkosivujen ylläpitoon, en esim. tämän blogin pitoon. Nettialustana Wordpress on minusta kammottava, käytän sitä vähän pakosta, kun katto-organisaatio tarjoaa sen ilmaiseksi. En ottanut sitä blogialustaksi, koska käyttökokemukset nettisivujen ylläpidossa ovat niin huonot.

Bloggeria käytän nyt ensimmäistä kertaa tällä kurssilla ja tämä on vaikuttanut hyvinkin simppeliltä ja helpolta käyttää. Tosin tähän asti olen vain kirjoittanut, joten muista käyttöominaisuuksista ei vielä kokemusta, mutta eiköhän niihinkin tule tämän kurssin edetessä tutustuttua.

Tämä on ensimmäinen kokemukseni bloggaamisesta. Aiemmin olen satunnaisesti lueskellut tielleni tulleita kirjoituksia, mutta en ole varsinaisesti seurannut ketään. Sosiaalisesta mediasta olen käyttänyt Facebookkia, joten minua varmaan voi kutsua some-rajoitteiseksi.  Aina vähän epäilyttää netissä tehdä mitään, kun ei oikein ole kunnolla perillä, mitä mikäkin on ja mikä turvallista ja mikä ei, somessa ja yleensä verkossa. 

Joskus olen miettinytkin blogin pitämistä, mutta en ole ikinä päässyt niin pitkälle, että olisin sen perustanut. No, ehkäpä tältä kurssilta saa kunnon kipinän siihen.